Kuvassa Gubben perustaja Meri-Tuuli Laaksonen ja Gubben sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntija Kaisa Kärki.
Osallistuimme Hali Ry:n ja Hoiva & Terveyden isännöimään seminaariin jossa käsiteltiin työvoimapulan ratkaisua sote-alalla. Paikalla oli laajalla skaalalla eri toimijoita, joilla on ratkaisun avaimet käsissään työvoimapulaan. Tilaisuuden jälkeen keskeisimmäksi ajatukseksi jäi, että asian hoitamiseksi vaaditaan yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken ja kaikki käytössä olevat keinot on otettava käyttöön sote-alan henkilöstöpulan ratkaisemiseksi.
Tilaisuudessa puhuneet poliitikot, johtajat ja asiantuntijat peräänkuuluttivat rohkeutta tehdä uusia ratkaisuja. Yhtenä ratkaisuna, joka on myös kirjattu hallitusohjelmaan on henkilöstörakenteen monipuolistaminen. Tarvitaan helpotusta siihen, että alan opiskelijoiden, oppisopimusopiskelijoiden ja sote-kouluttamattomien työntekijät voitaisiin laskea mukanaan hoitajamitoitukseen. Tämä kuitenkin jakaa mielipiteitä erityisesti laadun ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta.
Uuden sosiaalihuoltolain myötä kaikki hoivalliset tehtävät on rajattu siten, että tehtävien suorittamiseen edellytetään vähintään hoiva-avustajan koulutus. Tätä voidaan tietenkin perustella siten, että hoitotyön ammattilainen havainnoi esimerkiksi asiakkaan aamutoimien tai peseytymisen yhteydessä paljon muutakin, kuin sitä, että toimet tulee tehtyä. Hoitotyön päätöksenteon tulisi perustua näyttöön ja tämän perusteella arvioida vaikuttavia toimintatapoja käytännössä.
Muistisairaiden osalta on näyttöä siitä, että hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksella olisi positiivisia vaikutuksia muistisairaan päivittäistoiminnoista suoriutumiseen. On kuitenkin punnittava, onko meillä varaa pitää kiinni pilkun tarkoista kelpoisuusehdoista kaikissa kotihoidon tilanteissa, jos vaihtoehto on, ettei työvoimapulan vuoksi ikääntyneitä hoida kukaan.
Viimeksi heinäkuussa Yle uutisoi hyvinvointialueiden nostaneen kotihoidon palvelun kriteereitä, jossa mm. Helsingin kaupunki perusteli toimintaa kriteereiden yhdenmukaistamisella sekä kustannussäästöillä. Myös hoivakotien asiakaspaikkoja on jouduttu laittamaan kiinni hoitajapulan tai toiminnan kannattamattomuuden vuoksi.
Olen työskennellyt aikaisemmin esihenkilötehtävissä erikoissairaanhoidossa, missä teimme valtavasti moniammatillista kehittämistyötä sen eteen, että jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen työaika koostuisi koulutusta vastaavista tehtävistä. Hoitajien käyttämästä ajasta ajanvarauksiin, laboratoriokokeiden varaamiseen ja puhelimeen vastaamiseen oli melko joustavaa sopia sairaalaorganisaation sisällä mm. lisäämällä osastonsihteeripalveluita. Kotiin vietävien ikäihmisten palveluiden osalta tilanne on jostain syystä monimutkaisempi.
Meillä Gubbella olisi valmiina työskentelemään valtakunnallisesti valtava määrä vanhus- ja vammaistyöstä kiinnostuneita nuoria, opiskelijoita ja myös eläkeläisiä, jotka haluavat tehdä merkityksellistä työtä oman työn, opiskelun tai arjen vastapainoksi. Gubbe valikoi, perehdyttää ja kouluttaa avustajat tehtäviinsä huolellisesti ja tukee avustajia työssään. Avustajat itse olisivat valmiita tekemään myös hoivallisempia tehtäviä.
Uskon, että sote-kouluttamattoman henkilöstön käyttöä olisi mahdollista hyödyntää hoivapalveluissa osana muuta henkilöstöä, kun toimintayksikön laadunhallinnan ja omavalvonnan prosessit on kunnossa ja työ on organisoitu siten, että sosiaali-ja terveysalan ammattilainen osallistuu tiiviisti tiimin työskentelyyn ja on viime kädessä kokonaisvastuussa asiakkaan hoidosta. Meillä olisi jo tähän liittyvät toimintamallit olemassa. Mitä muita nopeita ratkaisuja meillä oikeastaan on käytettävissä?
Tilaisuudessa useat puhujat totesivat, että koulutuspaikkojen lisääminen ei ratkaise asiaa, niin kauan kun alan pito-ja vetovoimatekijät ei ole kunnossa. Kansainvälinen rekrytointi ei ratkaise ongelmaa yksin, koska työvoimapula sote-alla ei ole vain Suomen ongelma vaan samoista tekijöistä kilpaillaan monien muiden maiden kanssa. Valviralta toivottiinkin seminaarissa linjausta siitä, missä tilanteissa ja tehtävissä hoivapalveluissa ilman sote-alan koulutusta olevia työntekijöitä voitaisiin käyttää.
Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Regina Saari kuvasi seminaarissa kokonaisuutta hyvin: Jos sote-alan henkilöstöpulaa ei ratkaista, muiden alojen työvoimapulaa pahentaa se, että yhä useampi jää omaishoitajiksi omille läheisilleen. On päivänselvää, että niin kauan kuin ikäihmisten palveluiden uudistamiseen ei ole rohkeutta, kotihoidon ja palveluasumisen hoitopaikkojen puute tulee näkymään edelleen päivystysten ja osastojen ruuhkina ja siten hoitojonojen kasvamisena ja edelleen terveysongelmien kasvuna myös työikäisen väestön osalta.
Kaisa Kärki
Sh(AMK), TtK, TtM-opisk.
Sosiaali-ja terveydenhuollon asiantuntija, Gubbe
